Lusmu vai Luolanainen?

Olen krooninen vetkuttelija. Kirjaston kirjani ovat aina myöhässä, laskut maksan takuulla vasta eräpäivänä jos silloinkaan. Kaikenlaiset kodin raivausprojektit etenevät hitaasti ja kerään metallinkeräykseen tarkoitettuja tölkkejä muovikasseihin eteiseen, mutta en saa vietyä niitä 30 metrin päähän keräysastiaan. En koskaan soita mihinkään virastoon, koska aion tehdä sen huomenna. Lasten hoitoaikalappuja on aivan mahdoton palauttaa hyvissä ajoin ja olenpa ilmoittautunut opiskelijaksi myöhässä ja maksanut siitä lystistä, kun en määräpäivään mennessä vain saanut aikaiseksi ilmoittautua lukukaudelle. Ja tämä kaikki on hyvin, hyvin turhauttavaa.
 

Toisinaan ajattelen, ettei se ole niin vaarallista; peace and love ja silleen, mutta yleensä se vain tuntuu naurettavalta. Ihailen ihmisiä, joilla nämä asiat sujuvat luontevasti eikä heidän tarvitse olla vuotta käymättä kirjastossa maksamattomien myöhästymismaksujen takia tai joiden ei tarvitse nolostella hoitopaikan ovella kun taas jäi se ja se lappu tuomatta. Oivoi.

Tätä asiaa vuodesta toiseen tuskaillessa olen myös miettinyt miten tämänkaltainen ihmistyyppi ei ole jo luonnonkarsinnassa hiipunut sukupuuttoon. Jos pää ei olisi kiinni hartioissa, se varmaan jäisi jonnekin eikä koskaan saisi aikaiseksi hakea sitä sieltä takaisin.

 Mutta ilmeisesti asia onkin aivan päinvastoin. Homssu ominaisuuteni on ollut luolanaiselle elinehto. Kivikautisten elämä on ollut metsästämiseen ja lämpimänä pyymiseen liittyvää kamppailua. Silloin on ollut eduksi, että on pystynyt jättämään asioita huomioimatta ja keskittymään olennaiseen, selviämiseen. Tämä selviämismoodi on siis sisäänrakennettua ja hallitsee edelleen ihmisten käyttäytymistä, toisilla voimakkaammin. Mikä helpotus tämä tieto on ollutkaan! Saan syyttää tästä itseäni, mutta siis geenejäni. Aivan kuin olisin saanut vapauttavan tuomion tällä tiedolla.

luolanainen lusmuilee

Vaikka nyt tiedänkin miksi kaikki käytännön asiat tuntuvat valuvan aina käsistäni, ei se silti auta arjen rullaamisen kanssa. Aina kannattaa skarpata, koska siitä tulee niin hyvä mieli. Tällaiselle lusmulle tulee voittajafiilis kun maksaa kaikki laskunsa, vaikka muille se on hyvin arkipäiväistä.

Mutta jos joskus joudun asumaan luolaan, toivon olevani varsin etevä luolanainen. UGH.

P.S. En löytänyt nopeasti yhtään lähdettä tukemaan tätä ajatusta, vaikka olen tämän oikeasti jostain lukenut. Jos joku on toista mieltä, saa ja pitää korjata.